Kartanossa on meneillään iltahetki, jolloin patruuna Edward on ehtinyt myös istahtaa perheensä pariin. Pikku Ada on niin kiinnostunut sisarensa Sofian leikeistä, että kurottaa ylöspäin ja koko muu perhe melkein pidättää henkeään, kuinka tuossa käy:

Tätä nukkea olen valmistanut pikkuhiljaa jo jonkin aikaa, ja tänään Edward sitten valmistui:

Herran vaatteet olivat aika työläät. Koska en tee nukeilleni riisuttavia vaatteita, saatoin hiukan feikata: Paidassa ei ole oikeasti hihoja, vaan takin hihojen alta pilkottavat kalvosimet ovat kanttinauhaa ja liivissä on oikeasti vain etukappaleet. Paidan kauluksesta tuli liian pieni, mutta olkoon niin, että herra on kotioloissa hiukan löysännyt kaulusta.

On jännä juttu, että jotenkin koen ehdottomasti vaikeimpana näiden miesnukkejen teon, mutta nyt kahden kokemuksella (ensimmäinen oli siis Leipuri Helander) omasta mielestäni ne ovat onnistuneet kuitenkin melkein parhaiten.

Hiusten tekeminen oli kyllä työtä ja tuskaa. Pitkän aikaa pehko näytti lähinnä tuulenpesältä, mutta reippaalla annoksella liimaa se talttui sen verran, että saatoin siistiä saksilla, tehdä vesikampauksen ja viimeistellä aimo annoksella hiuslakkaa. Tosin viimeinen käsittely sai aikaan sen, että myös kasvot saivat osansa ja nyt herran naama kiiltelee siihen malliin, että näyttää lähinnä hikoilevalta, kun valo käy sopivasti. No, kerrankos ne äijät hikoilee...