Täytyypä taas kerran todeta, että tämä nukkekotiharrastus on pinnaa venyttävää hommaa. Tässä se kärsivällisyys kasvaa, kun koetellaan...

Todella hitaasti on Wanhan Roosan laajennus edennyt. Jotenkin nyt on mennyt loman jälkeen koko ajan aika kaikkeen muuhun ja nukkekoteiluun on jäänyt vain pieniä ajan rippusia. Sellainen ei ole oikein hyvä juttu, silloin kun tekee oikein ajattelemista vaativia juttuja, joihin pitäisi voida keskittyä. Kokosin ja maalasin kattoikkunoita aina pikkuisen kerrallaan ja niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen meni oikein, mutta koska kaksi seuraavaa teinkin toisena päivänä, niin enköhän minä rähmäkäpälä liimannut osat väärin ja vielä sahasin listatkin sen myötä vääränlaisiksi:

Vasemmalla ylhäällä oleva on siis se ensimmäinen, joka meni oikein. Kaksi muuta piti pistää vain palasiksi ja liimata uudelleen kuivumaan. Oli kyllä sen sortin hommaa, että meinasi lentää koko ikkunat seinään ja mielessä kävi, että en tekisi niitä ollenkaan. Mutta ei kun päätin sitten nöyrtyä ja yrittää uudestaan, katsotaan miten homma tästä etenee...