...nyt onnistui paremmin, nimittäin ne kattoikkunat:

Ei sitä monesti tule miettineeksi kun katsoo valmista nukkekotia, kuin monta listan pätkää rakentaminen on vaatinut. Nyt on taas tullut tuokin ajatus mieleen Wanhan Roosan laajennusta tehdessä, kun olen itse tehnyt ovet ja ikkunatkin, enkä tällä kertaa ole käyttänyt valmiita elementtejä.

Eilen illalla sahasin myös katon osat ja tänään olen sitten kiinnittänyt saranoita. Homma on vielä kesken, jatkan viikonloppuna. Välillä meinaa järki mennä, kun minulla ei ole mitään ohjetta tai mallia tämän talon tekemiseen, vaan ihan sen kun teen ja suunnittelen siinä matkan varrella. Ja kun en ole mikään puuseppä, niin kyllä sitä saa vaan tehdä uudestaan useammassakin kohtaa... Saa nähdä, mikä lopputulos on. Välillä epäilyttää, että Kerttu asuu tosi rähjä-talossa, jossa vinksottaa yksi jos toinenkin kohta. Rakentamista vaikeuttaa vielä vanerilevyt, jotka vääntyilevät. Olen tehnyt tämän talon 6 mm:n vanerista ja katto on vain nelimillistä. Syy moiseen on siinä, että halusin vähän kevyemmän ja helpommin liikuteltavan talon, jos vaikka joskus johonkin näyttelyyn sen veisin (jos siitä nyt näyttelykelpoista tulee...). Kartano on 9 mm:n vaneria ja kyllä tosi jämäkkä, mutta painaa kuin synti, eikä siis ole mikään liikuteltava versio.